Kontiaisen kaipuu

Valo palaa akkunassa
istuu yötä yksin pimeässä
Ei auta vaikka valot päällä on
sokea kun raukka on

Yksinäinen
kontiainen
Rakkautta etsiskeli
elämänkumppania kaipaili

Jos kohdalle se osuikin
nähnyt sitä ei
Ei auta vaikka rakkaus nenän eessä on
sokea kun raukka on

Rakkaus, sanotaan, sekin sokea on
Kontiainen sokeampi, yksinäinen, onneton

Valo palaa akkunassa
Yksin yössä
kontiainen on
Sokea, onneton

Ensilumi

Miten koko maailma
näyttää
kuulostaa
tuoksuu
niin erilaiselta
sinä yönä kun ensilumi on satanut.
Miksei aina voi tuntua tältä?

Tuhkaksi

Urut soittaa kuolemaa

Ruusun terälehdellä kyyneleitä

Rakkaus ei pala tulessakaan

Arkustasi jää vain kekäleitä

Pappi huutaa jumalaa,

mutta kuka auttaisi meitä,

joiden on jatkettava matkaa

Mikä auttaisi meitä?

Värssytkö jotka lausutaan

kun lasketaan seppeleitä

(kirj. 1.6.2011)

Ymmärtämisestä

Jos oikein ymmärrän
kokkaa huijari naudasta härän
jos en ymmärrä oikein
 on ympyräni se kaikkein soikein
 ja olen näkijöistä kaikkein sokein

Tekemisestä

Ketä voi kiinnostaa
kuka ehtii, kuka jaksaa
mikä voi innostaa
kun kaikki kuitenkin maksaa

Miksi tehdä mitään
jos ei sitä kunnolla tee
miks tekis sitäkään
jos se huonompaansa hakee

Hajonnut

Sairausuutiset kulkevat kirjeissä

Kuolema tulee puhelinlankaa pitkin

Kipu istuu olkapäällä

Yksinäisyys kurkistelee nurkissa

Uni pakenee kuutamoon

Rakkautesiko voisi pelastaa särkyneen

Ehkä en hajoakaan

Pieni mieli

Pieni mieli rajoilleen suuttuu
rajattomuudessa pienemmäksi muuttuu
vasta kun rajaa ajatustensa loputtoman avaruuden
tietää mieli itsensä suuruuden

Pieni mieli ei tahdo sopia
ei tahdo kasvaa, ei oppia
varmuudeksi pieni mieli vielä pelkää
ja näyttää siksi (kaikelle) vieraalle selkää

Vaikka mustavalkoinen olisikin maailma
ei kuitenkaan liene se ongelmia ilman
on valkeasta näet musta vain pimeyttä
mustasta muut kalpeita vailla hilpeyttä

Avoin mieli ymmärtää sävyt harmaan
yhtä samat kuin värit sateenkaaren varmaan
avoin mieli näkee harmaan tarkkaan
löytää luotettuja enemmän kuin joita karttaa