Neito kulkee käytävillä, huhuillen täyttää ensimmäistä virkatehtäväänsä ilman sitä seuraisi kaaos luulen perijätär tietää määränpäänsä
Hän kuulostelee hiljaa, suuntaa itään siellä siis odottaa sisar-kulta lännestä kun ei kuulunut mitään välty ei yksikään ratkaisulta
kammiossaan neito nuori varttuu innoissaan ulospääsystä haaveilee kunhan hetki kuluu ja ikää karttuu hän on kaiken valtias, niin arvelee
mutta kilvassa tässä lyhyen korren veti sisar tämäkin sen ainoan kerran voittajia on vain yksi eikä lainkaan surren lähestyy tämä armotta Herran
Yksi kutsuhuuto vielä sisar vastaa vaistollaan ovella on valtiatar siellä sen repii voimallaan paljastaa nuoren siskon heleän ja viattoman kuin jään tarvitsee vain yhden piston, tai irti repii tytön pään.
Tappotyönsä jälkeen jatkaa vääjäämättä samaa rataa kunnes siskoistaan ei vastaa yksikään, ne kuolleina makaa.
Kun enää ei löydy kaltaistansa surmattu viimeinenkin lähimmäinen nauttia voi vallastansa vasta kuningatarmehiläinen
Vain ihmisestä on tarinamme julma yhdyskunnalle välttämätön sisarmurha luonnon toisenlainen näkökulma selvän yksinvaltiaan varmistaa vain siskoin surma
(Minun piti saada sähkökaapin sisusta maalattua ja koska luotan ammattilaisiin, palkkasin kovahintaisen käsityöläisen. Hänen täytyi olla hyvä! Annoin hänelle rauhan hoitaa homma, mutta kun näin työn jäljen, olin pettynyt. Sähkömittarit olivat maalissa, sulakkeita ei enää saanut irti, ja kaikki kytkentäkaaviot olivat siististi maalattu unholaan. Potkut eivät tässä tapauksessa riittäneet. Mutta sainpahan ainakin aikaiseksi lyhyen lorun.)