Jeesuksen morsiamelle

Jos Jumala kerran antoi sinulle aivot
nehän ovat kriittistä ajattelua varten
eikä lainkaan todisteita olemassaolostaan
eikö silloin ole loogisempaa olla uskomatta
koko partasuupilviveikkoon
kuin sokeasti ihastunut johonkin olemattomaan

rakkaus yliluonnolliseen on murtamaton
samalla se estää järkevän ajattelun
miten voi ottaa vastuun, jos joku koko ajan kannattelee
kenelle kuuluu silloin kunnia onnistumisista
kuka ansaitsee kiitoksen saavutuksista

Entä miten voisi selittää maailman pahuuden
jos sitä suojelee käsi yliluonnollinen
Ei mitenkään ja sitä yrittää vain jeesuksen morsian
päätä pahkaa rakastunut ei järkipuhetta kuuntele
eikä näe pienintäkään virhettä kumppanissaan.
Kukaan ei voi arvostella poikaystäväänsä
ei edes näkymätöntä, jonka "olemassaolon vain tuntee"
joka on "logiikan ulkopuolella" ja "toimii kummallisilla tavoilla".

Jeesuksen morsian, jos et ajallesi hyödyllisempää käyttöä keksi,
jatka rukoilemista vaan, siitä ei ole haittaa kuin itsellesi.

Keskin- vaan ei yksinkertaista

Koulussa olin keskinkertainen oppilas
joskus yritin parhaani, useimmiten en
selvisin koulusta vähällä vaivalla
läksyjäkään en aina jaksanut tehdä

Oli turvallista olla normaali
meitä keskinkertaisia on kuitenkin suurin osa
hauskaakin pidettiin, ei tarvinnut pinkoilla
mitä turhia kiristellä, elämästä kuuluu nauttia

Lukionkin kävin, ehkä ammatti olisi auttanut enemmän.
Tällaisia keskivertokädettömiä on liikaakin.
Työpaikkoihin, varsinkin hyviin, on kova tunku.
Ylioppilaita on ihan liikaa, varsinkin keskinkertaisia,
olisiko sittenkin kannattanut irtautua massasta
ja nimenomaan pyrkiä sen yläpuolelle,
sinnitellä, pysytellä pinnalla, kasvattaa etumatkaa?
Ei siinä mitään riskiä ole, ei siinä tarpeellista uhrata
turhaa vaan
jos pitää siitä mitä tekee, voi äkkiä olla siinä kaikkein paras
ja kas kummaa, töitähän löytyy harvoille osaajille.

Mutta kun jo aikaisessa vaiheessa opin, että
seiskakin on hyvä numero,
turha sitä on enempää yrittää
keskikasti riittää minulle, pyrkyryydessä on riskinsä
korkealta voi pudota mätkähtää, kai.
Mistä minä tietäisin, kun en ole kovin ylös koskaan päässyt?
Huipulla kuulemma tuulee, mutta ehkä pieni viri voisi viedä
tämän ainaisen hien- ja paskanhajun pois?
Ainakaan en ole pohjalla, mutta mikäpä senkään estää?
Kyllä keskiluokkainenkin perheenisä voi masentua tai retkahtaa
viinapirun pauloihin, ei siihen kovinkaan kovia paineita vaadita.

Luulin selviäväni elämästä helpolla pingottamatta.
Sen sijaan menetin mahdollisuuteni jo kun olin liian nuori paremmin tietääkseni.
Nyt saan kärsiä tekemistäni helpoista valinnoista, nyt saan maksaa,
enkä vain ruuaksi vaan ihan konkreettisesti.
Luulin pääseväni helpolla, luulin valinneeni oikein.

Masentavan keskinkertaista tämä elämäni, eikä siltikään yksinkertaista.

Onko maailma jo valmis?

Niin monta tehtävää, etten saa aletuksi yhtäkään
jos vain laiskottelen, syyllisyyttä vastaan pian ottelen
Eihän siinä mikään auta, ota sarvista härkää tai nautaa
aloita, siinä salaisuus, ja unohda maailmasi palaisuus
tee vähän kutakin hommaa, edistystä siten hommaa
ennenkuin huomaatkaan, häämöttää jo loppu matkaan

Pala palalta voit syödä vaikka elefantin
askel askeleelta kulkea maaliin maratonin
siitä takuuksi laitan päästäni pantin
varmaa kuin raveissa tappio laukkaavan konin

Viikko loppuu

Ympärilläni puheensorina
alkavan viikonlopun hälinä
työviikon lopullinen kuolinkorina
ravintolassa väkijoukon värinä

Tuskin kuulen omaa ääntäni
tuoppi tuopilta täytän päätäni
kunnes ainoa päätös joka pitää
on tilata vielä yksi tuoppi lisää

Pöytään tulee prikka prikan päälle
olisiko pitänyt syödä jotain alle
kunnes kaikki tämä on liikaa pikkupäälle
jalat ei kanna, olenko joutunut jäälle?

Varauloskäynti

Tänään näin kaupungilla luukun
sen oviaukko katseli kuuhun
vieköhän tuo maailmaan muuhun?
pohdin syöksyessäni sen suuhun

Olenpa spontaani, rauhaton mun lie veri
pelännyt en, tulkoon tuli tai henkihieveri
Jospa luukun takaa paljastuu tie, meri
mutta ei, kohtaloni oli jätevesiviemäri