Oodi olleelle

Pitkään pimeyteen
lopultakin lohtua
tarvitsinkin toivoa,
herätit horroksesta
viikon viivyit
takatalvi tuli
olemuksestasi osan
kuitenkin kaikitenkin
jälkeesi jätit
välittömän viehätyksen
uupumattoman uteliaisuuden
kävelykenkien keveyden
innostuneen ilon
typerien tapojen
tahattomat tunnustukset
kaikista kauneimmat:
blonda blommor

Piiloleikki

En koskaan tiennyt kuinka hiljainen yö voi olla

En koskaan tajunnut kuinka tyhjä vuoteeni on

En ymmärtänyt miten paljon voin kaivata

En myöntänyt miten yksinäinen olin

Pakenin hiljaisuutta ja tyhjyyttä

Piilouduin yksinäisyydeltä

Ota minut kiinni, löydä minut

Täytä yö naurullasi, vuoteeni lämmölläsi

Älä jätä minua enää yksin

Laske sataan ja hae minut piilostani

Kipu

Kipu viilsi, valvotti

tuska kasvoi, kidutti

Kipu on ainoa mitä tunnen

tuska on kaikki mitä annan

En pysty enempään

et tyydy vähempään

Kivussani petän sinut

tuskassasi jätät minut

Yöhön synkkään, pimeään

kipuun kaikkein syvimpään

Kipunoin ja sinua kaipaan

väsyneenä tähän tuskaan

Älä vaadi enempää

en jaksa enää välittää

Kipu viiltää, valvottaa

tuska kasvaa, kiduttaa

Vuodenajoista keväin

tuulee, hampaissa narisee
pajunkissat naukuvat nurkissa
kuolleet lehdet kahisee
lumikissat vesiletkut turkissa
huuhtovat katuja innolla
auringonkilo ei paljon paina
bussissakin istun nautinnolla
tätä ei kyllä tapahdu aina

- on kevät

50 aprikoosikakkua

"Vain täydet sadat juhlitaan"
jo miehen ikään ehtinyt
tokaisi

huokaisi

mietti hetken oikeinko
vietti retken ainoansa
(aprikoiko kakkuansa sittenkin?)

ja jatkoi arkista aherrustaan
tyytyväisenä kysymästä kuitenkin