Liian kaunis

Hymyllään pystyy sielut sulattamaan,

naurullaan muut saa nauramaan.

Rakastaa, opettaa rakastamaan,

melkein liian kaunis tähän maailmaan.

Tuulen leikki hiuksillaan,

juoksee ulos maailmaan.

Auringon lämpö poskillaan,

lähtee seikkailemaan.

Pian hymynsä kadottaa,

yössä pelokkaana huutaa.

Yksin - ei sitä muut huomata saa,

vahvana ikävänsä piilottaa.

Sade pisaroina poskillaan,

eksyy kylmään maailmaan.

Sumu painaa luomiaan,

katoaa seikkaillessaan.

Uskoo, ettei kaipaa kukaan,

jatkaa matkaa, ei palaa koskaan.

On, oli, onko ollutkaan?

Sittenkin, liian kaunis kuolemaan.

Välivuosi

Sanoit, että on välivuosi
"kuka niistä aina huolii"
voihan se olla niinkin
ja minä kun hommasin sen minkin

Kun mainitsit välivuodeksi
etten tule turhaan tuoneeksi
liian isoja lahjuksia noita
vaihdoin sen säkkiin papanoita

Itse halusit välivuoden
sen sulle kyllä suonen
jos mielen valtaa joskus huolet
kuinka käytät sen toisen puolen?

Olisitko ilman välivuotta
jos hommaa olisi tuota
osaat tai et, nyt askartelet
papanoista noista lehmiä paskartelet

Asema

Uinuu aamuvarhainen asema
seisake oikeastaan,
johon hädin tuskin pysähdymme.

Ikkunasta muuttuu maisema
vinhemmin kuin läheisemme,
joita hädin tuskin pysähdymme
katsomaan päivittäin.

Matka on aina sama, se ei muutu
silti kerran tulee se viimeinen reissu
jota ei pysty aavistamaan,
joka ei keltään puutu.

Uinuu taas usvainen asema,
seisake oikeastaan

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen

Sammutin valot

sytytin tupakan

Mietin sinua, meitä,

heitä,

jotka eivät tulleet,

jotka eivät jääneet

Musiikki vaimeni

Elämä muutti suuntaa

vääjäämättä,

jälkiä jättämättä

Yö vaihtui aamuun

Ilo suistui suruun

Juhlien jälkeen

Elämä jatkui

pelkäämättä,

ei jäänyt elämättä

Käsi kädessä

Otan kätesi käteeni

Olet siinä

Pidän kättäsi kädessäni

Olen siinä

Enkä kuitenkaan ole

Missä olen, ei kukaan tiedä

Piiloudun, katoan

Yrität, tulet, kosketat

Pääset lähelle

Ja viime hetkellä

Irrotan käteni kädestäsi

Olen poissa

Sinä siinä, lähellä

Minä en, kuitenkaan, ole

Mies, reppunsa ja ojankaivuu

"Myö ja työ ei oikein sovita yhteen."
Kulkurille kuuluu kulkeminen.
"Mie ja tie", sanoit ja lähdit taas.

Kuinka runoja kirjoitetaan?

Jos minun pitäisi kirjoittaa runo,
sanottaisiin "Loru kokoon puno!"
Pystyisinkö siihen tosta vaan
vaipumatta epätoivosta masentumaan?

Kaikki riippuu varmaankin loppusoinnusta,
muuten runo itse kärsii masennusta.
Huomioon tulee ottaa myös runon jalat,
jos niitä nimittäin miettimään alat,
eivät kohdalleen osu tavut, ei sanat,
saati lauseet, säkeet, nuo pakanat.

Ja jos kuitenkin tekstiä syntyy,
aina sitä arvostelemaan pystyy.
Ja kun riittävän ajoissa suodattaa,
ei tarvitse luomisen tuskistaan vuodattaa.
Runokirjan mielekkyydestä voi olla monta mieltä
jos näet yhtään runoa ei löydy sieltä.

Ole toki kriittinen ja poista tuotoksesi mädät,
mutta ennen kaikkea ole luova, itsesi yllätät.

Tärkeintä on ensin tuottaa
ja sitten vasta puottaa,
omaan itseensä luottaa,
että joskus upeus vuottaa,
rivit kaikkein parhaat,
eivät olekaan harhaa.

Vaikka totta on vain toinen puoli,
turhaa taitaa turha olla huoli.

Paras on runoistasi aina yksi,
jos se vain on tullut synnytetyksi.