Asema

Uinuu aamuvarhainen asema
seisake oikeastaan,
johon hädin tuskin pysähdymme.

Ikkunasta muuttuu maisema
vinhemmin kuin läheisemme,
joita hädin tuskin pysähdymme
katsomaan päivittäin.

Matka on aina sama, se ei muutu
silti kerran tulee se viimeinen reissu
jota ei pysty aavistamaan,
joka ei keltään puutu.

Uinuu taas usvainen asema,
seisake oikeastaan

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen

Sammutin valot

sytytin tupakan

Mietin sinua, meitä,

heitä,

jotka eivät tulleet,

jotka eivät jääneet

Musiikki vaimeni

Elämä muutti suuntaa

vääjäämättä,

jälkiä jättämättä

Yö vaihtui aamuun

Ilo suistui suruun

Juhlien jälkeen

Elämä jatkui

pelkäämättä,

ei jäänyt elämättä

Käsi kädessä

Otan kätesi käteeni

Olet siinä

Pidän kättäsi kädessäni

Olen siinä

Enkä kuitenkaan ole

Missä olen, ei kukaan tiedä

Piiloudun, katoan

Yrität, tulet, kosketat

Pääset lähelle

Ja viime hetkellä

Irrotan käteni kädestäsi

Olen poissa

Sinä siinä, lähellä

Minä en, kuitenkaan, ole