Tekisi mieleni sanoa,
synkän tarinan haastatella,
surullisen sekä purevan,
jutustella juonivyyhdin.
Tosiksi tokaista tahtoisinkin,
valeitapa välttelinkin,
väitteet välkyn vääräleuan,
sanat sutkin serkkupojan.
Tukalana tarkkasin tilaani,
tulojani tuvasta tielle.
Kulkurina kävin kisoihin,
poikana poluille painuin.
Myydä mahdoin maani kaiken,
irtolaiseksi itsenäinen,
osattomana omaisuudeton.
Laiskana lakosin lampeen.
Köyhyys kurjuuden kehitti,
mielestä mahot madot manasi.
Heitti joukkoon kauhut turhat,
pelot paljon parjatutkin.
Ei esikoinen enää elänyt,
ylpeänä tainnut olla,
punaa pitänyt poskillansa,
kalpeana kesänsä kellui.
Haipui hampuusi hatara,
kuten kaikki, kapsahti katajaan.
Kohtaloksi kurjan konnan,
ajatukset ihan omimmat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti