Niin oli urhea tuo porilainen
kaikki sanoivat
turhuutta itki äitinsä
viimeiseen tappeluunsa osallistui luupää tuo
ei enää koskaan palaa avovaimonsa luo
oliko ylpeys sen arvoinen
kiivastumiseen syyksi käykö moinen
jos joku oluesi vahingossa kaataa
ei kai siitä kukaan jaksa kaunaa kantaa
liekö ollut psykopaatti vai astronautti
kun selvästi veripäissä riehumisesta nautti
tuopin terävät reunat leikkaa
ympärillä tanssiväki lavalla sheikkaa
tunnelma diskon katkeaa veitsellä leikaten
ei tule tuosta enää kalua uumoilen veikaten
Opetus tarinan on synkkä ja mainen
jos kiivas luonto on sulla vainen
vältä silloin väkijoukkoja humalaisia
kaunan sirut on teräväisiä
ei kestä kaulasuonet kovankaan hemmon
jos ne lasiveitsellä raastan, remmon.
meillä psykoilla ei ole omatuntoa
se on se kiintoisa osa meidän luontoa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti