maanantai 3. joulukuuta 2007

Lumi peittää

Matka maan päällä on karikkoinen
jotkut karit viiltävät nahkaa, toiset syövät syvemmältä
sielun viillot ne vasta vaivaavat
pimeinä syysöinä
mitä pintahaavoista ja arvista

Joillekin kareille ajauduin ehdoin tahdoin ja opin
toisille kareille ajauduin yhä uudestaan
kaikesta huolimatta
huoli viattomuudesta katosi jo kauan sitten
täydellisyys lipui saavuttamattomiin

Valkoinen paperi kerää hyveeni
kertoo kokemuksistani, ajatuksistani
niistä hyvistä hetkistä, joita jokaisen elämässä on
enemmän ilosta kannattaa kirjoittaa
kuin suruista, joista voi oppia vain kantapään kautta
Varoitus houkuttaa nuorta kuin magneetti kompassineulaa
Niin kauan kuin täällä vaellan, pyrin parempaan.
En enempään. Enkä raavi sieluni arpia, vaikka kuinka kutittaisi.
Tiedän kokemuksesta.

Lopulta lumi peittää kaikki vikani
ja muutun yhtä viattomaksi kuin minä tänne tulin.

Ei kommentteja: