Kaikki on hyvin.
Silti minun on taas lähdettävä.
Ei tie kutsu,
puuttuu kulkuriromantiikka.
Leipäni lienee pieninä palasina maailmalla,
itsehän sen olen pirstonut.
Haluanko silti lähteä?
Vain siten voi tulla takaisin,
sanotaan.
Kuinka voin kaivata takaisin
vaikken ole vielä lähtenytkään?
On kuin olisin syönyt evääni
jo kotona.
Ehkä olen jo palannutkin?
Kaikki on taas hyvin.
maanantai 17. maaliskuuta 2008
maanantai 3. maaliskuuta 2008
Kotiinpaluu
Rappukäytävässä
yön pimeydessä
hetkessä viimeisessä
Sinun matkalaukkusi unohtuu hissiin
Minun avaimeni putoavat portaisiin
Rappukäytävässä
aamun hämärässä
kosketuksessa ensimmäisessä
Sinun kaipauksesi pyytää päästä syliin
Minun rakkauteni on palannut kotiin
lauantai 1. maaliskuuta 2008
Elokuvasta "Elämäni" (paras otto)
Tänään sain viestin
suht hyvin sen kestin
kuitenkin kaiken takana
olin hyvin, hyvin vakava
Muistoissani kanssasi leikin
ja vaikka työni paljon aikaa veikin
maltoin silti pysähtyä silloin
- en ehkä tarpeeksi usein - tällöin
Nyt jäljellä ovat enää muistot
metsäiset lenkkipolut, puistot
kokoan kuluneet pehmolelut
kaikki luusi loppuunkalutut
Vielä lähipäivinä pakkaan pois sohvasi
- ihan varmasti - koskekoon vaan kovasti
kuvasi muistuttakoon minua sinusta
ettet mitenkään voi tuottaa elämääni miinusta
Nyt haluan surra oman aikani
ja kun viimein suru on takanani
muistan kaikki ilot ja riemut
mihin kaikkialle ne vie mut
Se oli jo muutama koti sitten
kun saavuit enkä tiedä miten
jokin niin pieni voi niin nopeasti
viedä sydämen ja pitää kiinni siitä asti
Enkä usko että nytkään irti päästän
kaikki muistoni, kuvani, videoni tarkkaan säästän
on mulle kultaa kalliimpi jokainen otto
mahdotonta nyt kun uusien on otto.
Otto by ~mishiltu on deviantART
suht hyvin sen kestin
kuitenkin kaiken takana
olin hyvin, hyvin vakava
Muistoissani kanssasi leikin
ja vaikka työni paljon aikaa veikin
maltoin silti pysähtyä silloin
- en ehkä tarpeeksi usein - tällöin
Nyt jäljellä ovat enää muistot
metsäiset lenkkipolut, puistot
kokoan kuluneet pehmolelut
kaikki luusi loppuunkalutut
Vielä lähipäivinä pakkaan pois sohvasi
- ihan varmasti - koskekoon vaan kovasti
kuvasi muistuttakoon minua sinusta
ettet mitenkään voi tuottaa elämääni miinusta
Nyt haluan surra oman aikani
ja kun viimein suru on takanani
muistan kaikki ilot ja riemut
mihin kaikkialle ne vie mut
Se oli jo muutama koti sitten
kun saavuit enkä tiedä miten
jokin niin pieni voi niin nopeasti
viedä sydämen ja pitää kiinni siitä asti
Enkä usko että nytkään irti päästän
kaikki muistoni, kuvani, videoni tarkkaan säästän
on mulle kultaa kalliimpi jokainen otto
mahdotonta nyt kun uusien on otto.
Otto by ~mishiltu on deviantART
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)