Oikeutettu viha

Vihaan epärehellisyyttä, vihaan, vihaan!
Kestän typeryyttä, rumuuttakin
Mutta pettämistä, valehtelua en
Siinä kestämistä liikaakin on.

En ole täydellinen, en likimainkaan
Vaan ylellinen on elämäni
Ilman maallista hyvää, ilman turhaa
Mielenrauhaa syvää tunnen aina

Johdonmukaisen rehellinen käytös
Suorasukaisen sulavat puheet
Ei torvi totuuden koko ajan pauhaa
Kun kera kohtuuden sanansa taitaa

Ei silloin suututa toista turhaan
Ei myöskään puututa epäolennaisiin
Kun itsensä antaa avoimesti aina
siitä sitten kantaa vastuun myös

Maamyyrän syys

Kontiainen kömpii, möyrii,

möyrii, pönkii, kaivaa

maata kovaa

kovaa hommaa, routii maa

maata kaivaa kontiainen.

Kontiainen kuuta katsoo,

katsoo kieroon,

kieroon kömpii,

kömpii kolostaan kontiainen.

Maata, kuuta,

missä luuta,

siivoaa kun syksy saa,

saa kontiainen maata kaivaa,

kaivaa, vaan on kova maa.

Kontiainen kesää kaipaa,

kaipaa, kaivaa koloaan

siivoaa ja luutii kontiainen.

Kohta tuutii kolossaan,

kolo kylmä, kylmä kuu,

uneksuu kesästä kontiainen.

Unta näkee, nää ei muuten

huonot silmät kontiaisen.

Haistaa, maistaa syksyn sään,

pysyttelee pesässään

kontiainen, vanhanlainen

nukkuu, muistaa kesiään

kontiainen.