Maamyyrän syys

Kontiainen kömpii, möyrii,

möyrii, pönkii, kaivaa

maata kovaa

kovaa hommaa, routii maa

maata kaivaa kontiainen.

Kontiainen kuuta katsoo,

katsoo kieroon,

kieroon kömpii,

kömpii kolostaan kontiainen.

Maata, kuuta,

missä luuta,

siivoaa kun syksy saa,

saa kontiainen maata kaivaa,

kaivaa, vaan on kova maa.

Kontiainen kesää kaipaa,

kaipaa, kaivaa koloaan

siivoaa ja luutii kontiainen.

Kohta tuutii kolossaan,

kolo kylmä, kylmä kuu,

uneksuu kesästä kontiainen.

Unta näkee, nää ei muuten

huonot silmät kontiaisen.

Haistaa, maistaa syksyn sään,

pysyttelee pesässään

kontiainen, vanhanlainen

nukkuu, muistaa kesiään

kontiainen.