Kevättöminä

Me katsellaan ihan liian harvoin tähtiä.

Eikä me enää etsitä pilvistä eläimiä.

Miksei me enää suudella sateenvarjon alla?

Voitaisko me taas keinua naapurin takapihalla?

Veisit mut joskus naku-uinnille kuutamoon...

Tehtäisiin taikoja, heitettäis kolikoita kaivoon.

Tehdään lumilinna. Tule, sukelletaan!

Hippa! Saat mut kiinni ja sit me nauretaan.

Auringossa voisit laskea mun kesakoita.

Pääsiäisenä mä voisin olla sun oma noita.

Tehdään retkieväät: ketunleipiä ja voita.

Juodaan paljon punaviiniä, syödään mustikoita.

Otettais perhosia kiinni, juostaisiin vaikka mereen.

Ja sä tekisit voikukista mun päähän seppeleen.

Hyppisit mun kanssa lätäköissä, kuivaisit mun kyyneleet.

Hei kulta pieni, missä sä oot, minne sä taas meet?

Tulisit ja pussaisit, naurettais, syötäis rinkeleitä.

Ensilumeen tehtäisiin taas lumienkeleitä.

Katulampun valossa ootettaisiin kesää.

Mä niin kaipaan, kaipaan, meidän kevättöminää.

Liian kaunis

Hymyllään pystyy sielut sulattamaan,

naurullaan muut saa nauramaan.

Rakastaa, opettaa rakastamaan,

melkein liian kaunis tähän maailmaan.

Tuulen leikki hiuksillaan,

juoksee ulos maailmaan.

Auringon lämpö poskillaan,

lähtee seikkailemaan.

Pian hymynsä kadottaa,

yössä pelokkaana huutaa.

Yksin - ei sitä muut huomata saa,

vahvana ikävänsä piilottaa.

Sade pisaroina poskillaan,

eksyy kylmään maailmaan.

Sumu painaa luomiaan,

katoaa seikkaillessaan.

Uskoo, ettei kaipaa kukaan,

jatkaa matkaa, ei palaa koskaan.

On, oli, onko ollutkaan?

Sittenkin, liian kaunis kuolemaan.

Välivuosi

Sanoit, että on välivuosi
"kuka niistä aina huolii"
voihan se olla niinkin
ja minä kun hommasin sen minkin

Kun mainitsit välivuodeksi
etten tule turhaan tuoneeksi
liian isoja lahjuksia noita
vaihdoin sen säkkiin papanoita

Itse halusit välivuoden
sen sulle kyllä suonen
jos mielen valtaa joskus huolet
kuinka käytät sen toisen puolen?

Olisitko ilman välivuotta
jos hommaa olisi tuota
osaat tai et, nyt askartelet
papanoista noista lehmiä paskartelet

Asema

Uinuu aamuvarhainen asema
seisake oikeastaan,
johon hädin tuskin pysähdymme.

Ikkunasta muuttuu maisema
vinhemmin kuin läheisemme,
joita hädin tuskin pysähdymme
katsomaan päivittäin.

Matka on aina sama, se ei muutu
silti kerran tulee se viimeinen reissu
jota ei pysty aavistamaan,
joka ei keltään puutu.

Uinuu taas usvainen asema,
seisake oikeastaan

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen

Sammutin valot

sytytin tupakan

Mietin sinua, meitä,

heitä,

jotka eivät tulleet,

jotka eivät jääneet

Musiikki vaimeni

Elämä muutti suuntaa

vääjäämättä,

jälkiä jättämättä

Yö vaihtui aamuun

Ilo suistui suruun

Juhlien jälkeen

Elämä jatkui

pelkäämättä,

ei jäänyt elämättä

Käsi kädessä

Otan kätesi käteeni

Olet siinä

Pidän kättäsi kädessäni

Olen siinä

Enkä kuitenkaan ole

Missä olen, ei kukaan tiedä

Piiloudun, katoan

Yrität, tulet, kosketat

Pääset lähelle

Ja viime hetkellä

Irrotan käteni kädestäsi

Olen poissa

Sinä siinä, lähellä

Minä en, kuitenkaan, ole

Mies, reppunsa ja ojankaivuu

"Myö ja työ ei oikein sovita yhteen."
Kulkurille kuuluu kulkeminen.
"Mie ja tie", sanoit ja lähdit taas.